Kun olemme pieniä meillä on unelmia. Minulla oli paljonkin unelmia, en ollut edes kovin pieni, kun unelmoin Ankkalinnaan pääsystä, Pelle Pelottoman lentävän härvelin keksimisestä, autojen yllä lentämisestä, vapaudesta. Jokainen meistä tarvitsee unelman, jokainen tarvitsee jonkun haaveen.
Olen taas alkanut muistaa, miten kauas tässä kiivassa yhteiskunnassa voi karata omilta haaveiltaan, omilta unelmiltaan, siltä tunteelta, joka sytyttää jonkun toivon liekin sisälle. Jokainen tarvitsee myös yhden ihmisen, joka uskoo meihin, uskoo minuun, joka tietää, mistä haaveilen ja uskomalla minuun auttaa minua pitämään kiinni unelmastani, olisipa se sitten saavutettavissa tai ei. Olen viimepäivinä kirjannut itselleni ylös asioita, joita olen mietinnän tuloksena saanut päähäni, joko sattumalta tai vaikkapa vain katsomalla jotakin elokuvaa. Missään tapauksessa nämä mietteet eivät ole minun keksintöäni, ne vain ovat tulleet minun luokseni ja niistä on muodostumassa minulle apua, kun nousen ylös täältä tunnelista:
1. Älä koskaan luovuta. 2. Kun lakkaa juoksemasta asioiden perässä, ne tulevat kohti. 3 Ihminen tekee hyvin sitä, mitä tahtoo. 4. Hitaasti hyvä tulee. 5. Unelmoi ja pidä kiinni siitä tunteesta, mitä unelmasi saavuttaminen sinulle antaa. Unelmoi, että elät jo sitä elämää, mistä unelmoit, olet jo siellä. 6. Kaikkeen tarvitaan sietämistä ja sisua. 7. Ole kärsivällinen. 8. Yritä, yritä ja yritä. 9. Usko, usko ja usko. 10. Unelmoi.
Tänään tuntuu hyvältä, tuntuu hyvältä kirjoittaa nämä tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti