Mutta sehän ei oikeastaan elämää haittaa yhtään. Euroopassa matkailu opetti, että vesisateen voi antaa haitata tai sitten sen voi ottaa vain yhtenä sään tilana eikä se menoa haittaa.
Kohta on kulunut vuosi vuorotteluvapaani alkamisesta. Itse asiassa nyt on tavallaan menossa jo kesäloma ja elokuussa koittaa sitten takaisin työelämään paluu.
Olen yrittänyt vuoden aikana tehdä muutoksia itseeni ja joissakin asioissa olen onnistunutkin. Tunnen oloni himpun verran rauhallisemmaksi ja seesteisemmäksi, mikä voi toisaalta johtua myös iästä, vaikka toivoisin sen johtuvan tehdystä henkisestä työstä. Olen työstänyt kovasti omaa sisäistä maailmaani ja on ilo huomata, että sitä voi työstää. Olen lisäksi yrittänyt päästä yhteen koulutukseen, odotan tietoja, onko tärpännyt. Olisi ihana päästä opiskelemaan.
Sen verran työelämään palaaminen kuitenkin jännittää, että näen jo unia koulumaailmasta. Yritän kuitenkin ajatella, että selviydynhän minä, enhän tietenkään toivo, että en selviytyisi.
Tänään en aio tehdä mitään erikoista, vaikka vettä sataa, se ei haittaa. Minulla on hyviä kirjoja pino odottamassa ja on ihana olla Suomessa ja kotona.
Huomenna toivon pääseväni ystäväni kanssa mökkeilemään, saunomaan ja uimaan. Niin pienistä asioista on elämän mukavat hetket kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti