Kun sairasteleminen on jatkunut yhtä jaksoisesti 18 päivää, ehtii tuona aikana ajatella monenlaista. Kipu on mielenkiintoinen asia ja väkisinkin jonkun kivun kohdatessaan päätyy jossakin vaiheessa ajattelemaan, että mitä jos tämä olisi jatkuvaa tai mitä jos tämä olisi jossakin muussa paikassa. Kestäisin varmasti paremmin, jos kurkkukivun sijaan tämä olisi jalassa, mutta en jos olisi päässä tai vatsassa.
Kurkkupaiseesta ja nielurisan poistamisesta aiheutuu monenlaista huolta, koska leikkauksesta toipuminen ja kipu vaikuttaa niinkin elintärkeään asiaan kuin syöminen. Paino onkin pudonnut nyt viime kevään lukemista peräti kuusi kiloa. Kunto on hiipunut, vaikka tiedän, että peruskuntoni oli onneksi hyvä. Tästä huolimatta viiden rapun askelman ottaminen ylöspäin on mahdotonta ilman huonoa vointia ja puuskuttamista. Kaiken tietysti tekee pahemmaksi tämä ilma.
En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät ole yhtään huolissaan ilmastomme lämpenemisestä. Minusta se on kamalaa. Johan sen järkikin sanoo, että jos Suomessa, pohjoisella pallonpuoliskolla makaavassa, pienessä pohjoisen ilmastovyöhykkeen maassa, aletaan mitata kesäisin +33 asteen lämpötiloja, asiat eivät voi olla hyvin. Puhumattakaan siitä, miltä taivas tälläkin hetkellä näyttää: vanhaa, sinistä taivasta ei näy ollenkaan. Taivas on harmaan saasteen peitossa. Ilmanlaatu on heikkoa: tämä muistuttaakin hyvin paljon sitä, miltä ilma näytti taannoisella Kiinan matkallani. Tuolloin olin järkyttynyt ja kerroin kaikille, miten ihana on asua puhtaan ilman Suomessa. Voi voi!
Ilmaston muuttuminen tällaiseksi substrooppiseksi, kuumaksi ja hautovaksi saa luonnonkin sekaisin. Helsingin sanomissa oli juttu siitä, miten trooppisten alueiden linnut olivat eksyneet Suomeen. Jippii! Tämän lisäksi luonnon oma kiertokulku menee sekaisin: linnut aloittavat toisen pesimisen, hyönteiset eivät pysy oman kehityksensä mukana, liika lämpö antaa luonnon ymmärtää, että jotakin erikoista tapahtuu, sillä emmehän me ole muualla kuin pohjolassa.
Olenkin ehdottomasti vakuuttunut siitä, että tämä omakin kurkkupaiseeni sai alkunsa liian lämpimistä oloista, huonosta hygienista ja vastustuskykyni tilapäisestä alenemisesta. Tälläisessako maailmassa me nyt sitten alamme elää? Mekin tammikuussa syntyneet pohjoisen ihmiset? Kamalaa! Että mikä tässä oli sitä positiivista? En ihan ymmärtänyt. Eilen uutisissa sanottiin kaikenlisäksi, että suuri jäälautta on irronnut pohjoisnavalta. Kiva!
Nyt eletään elokuun 8. päivää 2010. Mielenkiintoista seurata, millaista elämä on, jos on, viiden, kymmenen ja viidentoista vuoden päästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti