No niin, perinteinen aloitus kahdella sanalla, tänään olen sitten virallisesti takaisin työelämässä. Jippii! Ja samantien sairauslomalle lomps! Mitä kaikkea sitä voikaan tapahtua!
Kesä ja koko vuorotteluvapaa on ollut mahtava ja kun se kruunaa nyt tämä äkillinen sairastuminen, huomaan miten onnellinen olenkaan ollut, kun olen ollut koko vapaan vuoteni täysin terve vailla sikainfluenssaa ja muita sairauksia. Muutamaa päivää ennen vuorotteluvapaani päättymistä ehdin kuitenkin yllätyksekseni sairastua ja nyt töihin paluu tapahtuukin sitten sairauslomalta vasta elokuun puolen välin jälkeen.
Kävin vielä heinäkuun ihanilla helteillä lomailemassa pohjoisessa. Oli ihana uida kylmässä joessa, meloa kumiveneellä, paistaa makkaraa, saunoa ja katsella pesistä. Yhtenä päivänä teimme reissun Iso-Syöteelle ja kävimme katsastamassa ystävieni mökkiä. Mökkireissupäivänä alkoi kuitenkin kummallinen toispuoleinen kurkkukipu, jota yritin ensihätään hoitaa jäätelöllä ja jonka päätteeksi sitten päädyin ihan sairaalaan asti leikkauspöydälle.
Nukutus on jännä juttu, naps naps ja olet unessa ja naps naps olet hereillä. Täytyy kyllä todeta, että saamani palvelu oli upeaa: niin sairaanhoitajat kuin lääkäritkin olivat ystävällisiä ja todella ymmärtäväisiä: kurkkupaise oli kivulias ja samalla tulehdutti myös toisen puolen nielurisoista.
Tässä matkan varrella jouduin kuitenkin kohtaamaan tämän meidän yhteiskuntamme murrostilan: etenkin kesäaikaan nuoret, aloittelevat ja erikoistuvat lääkärinalut saavat harjoitteluaikaa, joten täytyypä todeta, että yhden tällaisen kohdanneena en voi olla kovinkaan iloinen hänen puolestaan. Tuli väkisinkin mieleeni, että onneksi en ole enää urani alkuvaiheessa, kyllä noviisivaihe on vaikea meille kaikille, lääkärin ammatista puhumattakaan - huh huh!
Nykyajan lääkkeet ovat kuitenkin sitä luokkaa, että mitään ihmeellistä kipua ei näin jälkikäteen ole ollut, mutta valitettavasti netti on täynnä kaikenlaista kirjoittelua ja tietysti typerää, että sitä menee sieltä lukemaan, mutta aika moni on kertonut, että kivut nielurisan poiston jälkeen ovat kovat vasta sitten, kun peitteet irtoavat poltetun ihon päältä. Eli nyt tässä sitten odottelen, milloin se kipu alkaa.
Muuten mieli on aika hyvä; selkeästi haen tässä hyt hieman henkistä tuntumaan siihen, miten voin - toisaalta odotan kovasti töihin pääsyä, toisaalta töihin meneminen jännittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti