Olen viettänyt tänään retriittipäivää itseni kanssa. Olo on jo pitkään tuntunut väsyneeltä ja tänään olenkin vain syönyt, lukenut, käynyt hieman ulkona ja nukkunut pitkiä päiväunia. Löysin kirjastosta lempikirjailijani ensimmäisen romaani. Laina-aika on vain seitsemän vuorokautta, joten olen joutunut poikkeuksellisesti ahmimaan kirjaa. En ole ehkä lukenut sitä niin tarkkaan, mutta pidän kirjailijoista, jotka ottavat haltuun minä-kertojan äänen ja loihtivat tyhjästä pieni merkityksellisiä tapahtumia tavallisesta arjesta ja onnistuvat koukuttamaan lukijan.
Ulkona on satanut tänäänkin. Muistaakseni on satanut lähes viikon joka päivä. Minua sade ei haittaa. Pidän siitä, että huoneessa on hieman viileää ja hämärää; kirkas auringon paiste paljastaa kaiken ja saa mieleni levottomaksi.
Minulla alkaa pian loma. Laskin juuri kalenterista, että tänä vuonna lomaa ei olekaan kymmentäviikkoa vaan yhdeksän. Lomasuunnitelmista on kalenteriin kirjoitettu ainoastaan heinäkuun Berliinin matka. Mietin juuri minne lähtisin heti, kun loma alkaa. Muutaman päivän voisin käydä jossakin maisemanvaihdoksen vuoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti