Toivotonta

Voi meitä Ihmisiä, mikä meitä vaivaa? Ja mikä meihin auttaisi? Kävin pyöräilemässä ja näin kesykyyhkyn, jonka jalat oli sidottu kiinni, siis yhteen, toisiinsa. Yritin auttaa, mutten saanut pulua kiinni. Juuri tällaisista asioista tulee hämmästyttävän pahaolo. Varsinkin kun ajattelee, että yrittää itse tehdä työtä, jonka perusajatus on opettaa inhimillisyyttä, uskoa ihmiseen, moraalia, empatiaa ja välittämistä.

Otin yhteyttä heti paikalliseen eläinsuojeluyhdistykseen. Toivon, että puuttuvat asiaan. Huomaan, että tällaiset pienet asiat saavat hirvittävän suuren myllerryksen sisälläni aikaan. Minulle tulee niin helposti pahamieli, synkkyys, toivottomuus - lähes lamaannuttava, invalidisoiva olo. Alan helposti miettiä, olenko jotenkin sairastunut toivottomuuteen, kun näen kaikissa asioissa niin paljon sitä mustaa. Tietenkin ihmiset ovat kautta aikojen olleet raakoja eläimille ja toisilleenkin. En kai kuvittelekaan, että parempaan oltaisiin menossa. Kaiketi ainoa tapa selvitä maailman jatkuvasta rappiosta ja synkistyvästä moraalista on pienentää omaa elinpiiriään. En millään kuitenkaan haluaisi sulkea itseäni mihinkään kuplaan, enkä myöskään lakata uskomasta kokonaan hyvään. Eihän sitä voi jaksaa elää, jos niin tekee. Mutta toisaalta, heti kun tulin kotiin, menin oman 16-vuotiaan kissani luo, joka näytti maailman onnellisimmalta karvakerältä.

Pitää pienentää omaa ympyräänsä, katsoa lähelle, kotona, jotta jaksaa itse uskoa. Voi tätä elämää.

Miksi on hyvä päivä?

Ja taas voisi ihmetellä, vaikkapa useampia tunteja sitä, miksi juuri tänään on hyvä päivä? Mistä se johtuu? Mikä siihen vaikuttaa? Onko se uni, herääminen, eilinen löysä päivä vai mikä? Ravinnon tiedän vaikuttavan mielialaani, joten koska syön useimmiten aina tosi terveellisesti en usko, että ravinto (ainakaan eilen - tosinsöin pari sipsiä) voisi vaikuttaa tähän päivään.

Joka tapauksessa päivä alkoi mukavasti. Kiireettömästi, ilman suunniteltua ohjelmaa. Ja varmaan se, ettei ole ihan pakko tehdä mitään, eikä mikään asia ahdista auttoi asiaa. Lenkillä oleminen sujui kivasti, siitäkin huolimatta, että pohjoinen ilmavirtaus oli niin kova, että hyödynsin sen voimia kävellessäni sillalla: nappasin pipon pois päästä ja ravistelin kaikki irtohiukset itsestäni tuuleen. Kävelin nimittäin ensimmäisenä kampaajalle, kun astuin ulos talosta. Lenkillä ollessani päätin, että menen suoraan autolla markettiin. Tiesin, että jos kävisin sisällä mutkan, jäisi kauppaan meno mukavuudenhalusta siihen.

Eilen tutustuin netin kautta karppaajiin eli matalahiilihydraattisiin ruokiin mieltyineisiin ihmisiin tai oikeammin heidän pitsapohjareseptiinsä. Niin kuin arvata saattaa, kaupasta koriin nostelin ruisjauhoa, vehnäleseitä ja kananmunia. Ja kas, pitsasta tuli kyllä ihan pitsanmakuinen ja -kokoinen, tosin pelliltä pitsapalan nostaminen lautaselle ei sujunut ihan niin hyvin kuin vehnäjauhoon leivotun leikkaaminen ja nostaminen. Mutta en valita. En valita, koska tämä ihmeellinen mieleni on niin hyvällä päällä. Mutta miksi...

Tarkkaillanpa tilannetta huomenna. Ai niin, pääsykokeeni muuten lähestyvät. Lauantaina pitää ajaa Joensuuhun ja käydä muutaman tunnin verran raapustelemassa totuuksia paperille. Saapa nähdä miten käy.

Vappu, toukokuu ja vesisadetta

Huh, eipä juuri mitään sanottavaa. Vappu vietetty, ihan rauhallisissa merkeissä, muutaman elokuvan kera.

Me ihmiset emme taida kuitenkaan muuttua siitä, mitä olemme. Taidamme säilyttää aina sen saman perusluonteemme, kunnes lopulta lakkaamme olemasta. Siinä välissä ehdimme käyttäytymisellämme saada aikaan kaikenlaista, sekä hyvää, että vähemmän hyvää.

Olen yrittänyt miettiä, mistä saisin harrastuksen. Sattuneista syistä tällä paikkakunnalla harrastukseni ovat loppuneet. Olisi kiva tehdä jotakin, sellaista, josta saisi itselle iloa ja toisaalta tasapainoa työhön.

Eilen kävin kuuntelemassa ulkoilmakonsertissa Chisua. Oli oikeastaan paljon parempi kuin olin osannut odottaa. Huomattavasti parempi kuin erään kerran yhdessä yökerhossa, jonne tuollainen musiikki on ehdottomasti liian herkkää ja liian melodista.

Tänään on sunnuntai. Pitäisi lähteä lenkille. Kaupassakin olisi hyvä käydä. Jääkaapissa ei ole mitään. Elämä ei välttämättä ole tänään niin kiinnostavaa, mutta täytyy tästä jotenkin inspiroitua.